Töissä EU:ssa: ministeriöstä EU-uralle
Euroopan unionissa työskentelee yli 40 000 henkilöä, joista reilu tuhat suomalaista. Mikko Hakkarainen työskentelee komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosastolla muun muassa Schengen-asioiden parissa. Eurooppatiedotus kysyi Hakkaraiselta, miten hän päätyi töihin Euroopan unioniin ja millaisia vinkkejä hän antaisi EU-urasta haaveileville.
Missä tehtävissä työskentelet?
Työskentelen komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosastolla (DG HOME) Schengen- ja ulkoraja-asioista vastaavassa yksikössä. Tarkemmin sanottuna työtehtäväni koskevat identiteetin hallintaa, asiakirjaturvallisuutta sekä rajatarkastuksia. Työn sisältö on äärimmäisen monipuolista politiikkapapereiden ja lainsäädäntöehdotusten laadinnasta hyvinkin teknisiin tehtäviin, esimerkiksi koskien kansainvälistä standardointityötä ja EU-tietojärjestelmiä. Työ komissiossa on parhaimmillaan hyvä yhdistelmä hiljaista keskittymistä vaativaa puurtamista, uusien ideoiden nikkarointia yhdessä muiden kollegojen ja jäsenmaiden kanssa sekä kansainvälistä edustamista.
Miten päädyit EU:hun töihin?
Ensikipinä näihin tehtäviin syttyi vuonna 2011, kun työskentelin ulkoministeriön passi- ja viisumiyksikössä. Ensimmäisen työviikkoni aikana minut lähetettiin Brysseliin neuvoston työryhmään, eikä palo EU-asioihin ja erityisesti muuttoliike- ja sisäasioihin ole vielä sammunut. Valmistuttuani Helsingin oikeustieteellisestä aloitin työt Maahanmuuttovirastossa ylitarkastajana, mistä siirryin sisäministeriön maahanmuutto-osastolle reilua vuotta myöhemmin. Sisäministeriössä työni koski pääasiassa laitonta maahanmuuttoa ja palauttamista, ja edellytti myös säännöllisiä virkamatkoja Brysseliin sekä niin sanottuja Schengen-arviointeja muihin jäsenmaihin – arvioidaksemme tiiminä, kuinka jäsenmaat soveltavat tämän sektorin EU-lainsäädäntöä. Kansainvälinen ura kiinnosti, mutta diplomaattiura ei auennut puutteellisen ranskan kieleni vuoksi. Siispä ryhdyin EU-uralle. Ensipesti Brysselissä oli sisäministeriön sekondeeraus, jota kesti kolme vuotta.
Suomeen paluun lähestyessä minulle tarjottiin väliaikaista tehtävää nykyisestä yksiköstäni. Pienen puntaroinnin jälkeen päätin ottaa työn vastaan ja irtisanouduin sisäministeriöstä. Tällä välin pääsin myös läpi erikoiskilpailusta, jolla haettiin ensimmäistä kertaa juuri Schengen-asiantuntijoita komission palvelukseen, ja olen nyt vakituisessa virassa. On kai sattumien summa, että tälle polulle lähdin ja ainakin toistaiseksi jäin.
Mitä vinkkejä antaisit EU-urasta kiinnostuneille?
Paljon riippuu itsestä, omasta aktiivisuudesta, verkostosta ja tuuristakin, miten tälle uralle päätyy. Suomessa virkauraa tekeville, EU:ssa työskentelystä kiinnostuneille suosittelen selvittämään, onko kansallisen asiantuntijan (SNE) pestejä vapautumassa lähiaikoina ja aloittamaan henkilökohtaisen lobbaamisen niin instituution kuin oman työnantajan suuntaan hyvissä ajoin. Piirit ovat pienet, ja kokemukseni mukaan valitut henkilöt ovat rekrytoiville yksiköille ennestään tuttuja työryhmistä, komiteoista ja muista yhteyksistä. Itselleni kansallisen asiantuntijan pesti oli erinomainen tilaisuus nähdä EU-instituution arki ja samalla pitää ovi auki kotimaahan. Niin ikään erikoiskilpailuja – joilla houkutellaan tietyn alan, jo kokeneempia asiantuntijoita suoraan vakituiselle uralle – järjestetään nähtävästi aiempaa enemmän. Myös lyhyemmät harjoittelujaksot (NEPT ja Bluebook trainee) ovat oiva keino päästä ”sisälle”.
Kansallista operatiivista kokemusta viranomaisissa ja esimerkiksi asianajotoimistoissa arvostetaan täällä. Monet EU-virkamiehet ovat tehneet koko uransa Brysselissä soveltamatta koskaan laatimiaan säädöksiä ja politiikkoja ruohonjuuritasolla. Tuota kokemusta kannattaa hankkia ja tuoda rohkeasti esille.
Mitä tehtäviä on työpöydälläsi tänä keväänä?
Venäjän laiton hyökkäyssota. Itänaapurin laittomuudet EU-kandidaattimaan alueella työllistävät koko pääosastoa ja minunkin yksikköäni.
Myönteisempänä asiana mainittakoon vastuullani oleva, myöhemmin tänä vuonna annettava lainsäädäntöehdotus matkustusasiakirjojen digitalisoinnista ja matkustamisen helpottamisesta. Tavoitteena on luoda EU:n ulkorajoille yhteiset pelisäännöt siitä, miten rajatarkastuksen voisi tehdä etukäteen digitaalisen passin avulla sekä helpottaa ja nopeuttaa matkustajien kulkua rajanylityspisteiden läpi turvautumalla fyysisisiin asiakirjoihin vähenevässä määrin.