Talous- ja raha-asiat
Vakaa talous on Euroopan unionin tärkeimpiä tavoitteita. EU:n jäsenmaiden talouspolitiikkojen koordinoimiseksi on luotu vakaus- ja kasvusopimus. Unionilla on lisäksi yhteinen talous- ja rahaliitto sekä yhteinen raha, euro.
EMU
Talous- ja rahaliitto EMU (Economic and Monetary Union) perustettiin vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksella. Kaikki EU-jäsenvaltiot kuuluvat EMUun. Jokainen jäsenvaltio on edelleen vastuussa omasta julkisesta taloudestaan ja omista veloistaan. EU-maat sovittavat kuitenkin yhteen talouspolitiikkansa ja ovat sitoutuneet välttämään liiallista julkisen talouden alijäämää ja julkista velkaa. Vakaus- ja kasvusopimus määrittää tästä perussäännöt.
Tullit ja verot
Tulliliitto on yksi EU:n varhaisimmista virstanpylväistä. Sen myötä on poistettu tullit sisärajoilla ja otettu käyttöön yhdenmukainen tuontitullijärjestelmä.
EU:n yhteisellä veropolitiikalla varmistetaan tavaroiden ja palveluiden yhtenäismarkkinoiden toiminta sekä se, että kukin jäsenvaltio saa oikeudenmukaisen osuuden verotuloista. Veropolitiikan painopiste on välillisessä verotuksessa eli arvonlisä- ja valmisteverotuksessa. Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa henkilöverotuksen suhteen.
EU:n budjetti
EU:n budjetti muodostuu EU:n tuloista ja menoista. EU:n tuloja ovat muun muassa jäsenvaltioilta kerätyt maksut sekä EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden tuontitullit. Suurimmat menoerät ovat puolestaan maataloustuki sekä alue- ja rakennepolitiikka.
Neuvosto ja parlamentti ovat tasavertaisia budjettivallan käyttäjiä. Euroopan komissio ehdottaa talousarvioesitystä neuvostolle ja parlamentille monivuotisen rahoituskehyksen ja tulevan budjettikauden suuntaviivojen mukaan.
Komission ehdotuksen jälkeen neuvosto valmistelee kantansa neuvoston pysyvässä budjettikomiteassa, minkä jälkeen neuvosto ilmoittaa kantansa talousarvioesitykseen parlamentille. Parlamentin budjettivaliokunta käsittelee esityksen ja lopuksi täysistunto hyväksyy parlamentin kannan.
Mikäli neuvoston ja parlamentin kannat eroavat toisistaan, kutsutaan sovittelukomitea koolle.
Eurooppalainen ohjausjakso
Eurooppalainen ohjausjakso on vuosittainen prosessi, jolla Euroopan unioni koordinoi ja valvoo talouspolitiikkaa. Komissio analysoi vuosittain EU-maiden suunnitelmat, jotka koskevat talousarviouudistuksia, rakenneuudistuksia sekä kokonaisvaltaisia, koko kansantaloutta koskevia uudistuksia. Euroopan komissio ja neuvosto antavat maille toimenpidesuositukset seuraavia 12–18 kuukautta varten ja valvovat niiden toimeenpanoa.
Euroalue
EU:n 28 jäsenvaltiosta 20 on ottanut käyttöön yhteisen valuutan, euron. Nämä maat ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Viro, Latvia ja Liettua.
Euroalueen liittymiskriteereihin kuuluu valuuttakurssijärjestelmän (ERM) jäsenyys ja valuuttakurssin vakaus liittymistä edeltävän kahden vuoden ajan.
Euron käyttöönoton muut kriteerit liittyvät
- korkoihin (pitkäaikainen nimelliskorko saa ylittää enintään kahdella prosenttiyksiköllä kolmen hintavakaudeltaan parhaan jäsenvaltion vastaavan koron)
- julkisen talouden alijäämään (oltava alle 3 %)
- inflaatioon (ei saa olla yli 1,5 prosenttia korkeampi kuin kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaava aste); ja
- velkaan suhteessa bruttokansantuotteeseen (ei saa ylittää 60 %) .
Euroopan keskuspankki vastaa euroalueen rahapolitiikasta
Kun euro vuonna 1999 otettiin käyttöön tilivaluuttana, vastuu rahapolitiikasta koko euroalueella siirtyi Euroopan keskuspankille (EKP). EKP vastaa viitekoron määrittelystä ja euroalueen valuuttavarannon hallinnasta. Sen tehtävänä on myös varmistaa sujuva maksuliikenne yli rajojen.
Ecofin-neuvosto valmistelee EU:n talous- ja rahoitusasioita
EU:n talous- ja rahoitusasioiden neuvosto eli Ecofin käsittelee useita eri EU:n politiikan aloja kuten talouspolitiikan koordinointia, talouden valvontaa, jäsenvaltioiden budjettipolitiikkaa ja julkisen talouden seurantaa, euroa, rahoitusmarkkinoita ja pääoman liikkeitä sekä taloudellisia suhteita kolmansiin maihin. Ecofin-neuvosto myös laatii ja hyväksyy vuosittain yhdessä Euroopan parlamentin kanssa EU:n talousarvion.
Ecofin-neuvoston muodostavat jäsenvaltioiden talous- ja rahoitusasioista vastaavat ministerit. Neuvosto kokoontuu erikseen käsittelemään EU:n talousarviota koskevia asioita ja tällöin kokouksiin osallistuvat talousarviosta kussakin jäsenmaassa vastaavat ministerit.
Ecofin-neuvosto tekee päätöksensä pääasiassa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Verotusta koskevat päätökset edellyttävät yksimielisyyttä. Joissain asioissa päätökset tehdään Euroopan parlamenttia kuullen tai yhteispäätösmenettelyllä sen kanssa. Ecofin-neuvostossa on kuitenkin usein esillä myös sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka eivät vaadi neuvoston ulkopuolista konsultaatiota. Nämä liittyvät muun muassa talouspolitiikan koordinaatioon.
Ecofin-neuvoston käsitellessä euroon ja EMU:un liittyviä asioita niiden jäsenvaltioiden edustajat, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, eivät osallistu neuvoston äänestyksiin.
Euroryhmä – epävirallinen euromaiden kokous
Euromaiden valtiovarainministerit kokoontuvat myös epävirallisesti niin sanotussa euroryhmässä. Valtiovarainministerien lisäksi euroryhmässä ovat mukana Euroopan komission talous- ja raha-asioista vastaava komissaari sekä Euroopan Keskuspankin pääjohtaja. Euroryhmän puheenjohtajana toimii protugalilainen Mário Centeno. Euroryhmä kokoontuu usein ennen Ecofin-kokousta.
Yhtenäinen euromaksualue (SEPA)
SEPA-alueeseen kuuluvat kaikki EU-maat sekä Islanti, Norja, Liechtenstein, Andorra, Monaco ja Sveitsi. SEPAn myötä rajojen yli tapahtuvat euromääräiset maksut nopeutuvat ja muuttuvat kotimaanmaksujen hintaisiksi.
SEPA:n näkyvimmät muutokset ovat kansainväliset, IBAN-muotoiset tilinumerot, maksun hyväksyminen tunnusluvun näppäilyllä kuittien allekirjoittamisen sijaan maksukortilla maksettaessa sekä kotimaisen suoraveloituksen päättyminen.
